Hertta Aalto

Hertta Aalto oli Kalannin, (tuolloin Uusikirkko Tl.) Männäisten kansakoulun ensimmäisten opettajien Fredrik ja Ida Aallon ainoa lapsi.  Hän oli syntynyt 1888.

Hertta eli varsin suojattua elämää. Aallon perheessä apulaisena toiminut, Velluan Jaakkolan talosta kotoisin ollut Aina Jaakkola huolehti tytöstä vanhempien ollessa työssä. Oli tarkoin valittu kenen kanssa Hertta sai leikkiä. Harikkalan kartanon tyttäret olivat sopivaa seuraa.

Hertan, kuten hänen äitinsä vaatteet, valmisti Kylähiiden kylässä asunut erittäin taitava ompelija Olga Söderholm.  Kumpikin oli erittäin hienosti puettu.
Suuri muutos Hertan elämässä oli kun hän kymmenvuotiaana muutti Raumalle aloittaessaan siellä koulun. Hertta oli lahjakas, luonteeltaan herkkä, ehkä hieman alakuloisen oloinen nuori. Kotikasvatus oli ankaraa, enemmän oli kiellettyä kuin sallittua. Raumalle muutto toi vapaammat tuulet tytön elämään.

Hertasta  kehkeytyi kaunotar joka kiinnitti vastakkaisen sukupuolen huomiota. Lukioaikana Hertta oli kihloissa koulutoverinsa kanssa.  Mitä ilmeisimmin äiti ei hyväksynyt asiaa ja kihlaus purkautui.  Herkkään mieleen tuli haava, joka ei koskaan parantunut.

Ylioppilaaksi Hertta tuli Rauman lyseosta vuonna 1907. Tämän jälkeen hän jatkoi opintojaan Helsingin Yliopistossa ja Ateneumissa. Suuressa kaupungissakaan Hertan kauneus ei jäänyt huomaamatta. Ihailijoita riitti. Tällöin Hertta seurusteli erään taiteilijan kanssa. Tätäkään äiti ei ilmeisesti hyväksynyt ja seurustelu päättyi. Eräiden tietojen mukaan Hertta olisi tapaillut myös venäläistä upseeria. Venäläinen oli myös sopimatonta seuraa.

Hertan terveys alkoi järkkyä ja hän joutui keskeyttämään opintonsa. Lääkäri kehotti Herttaa matkustamaan ulkomaille. Tällöin olisi mahdollisuus päästä uuden aikaiseen hoitoon, ja siinä ohessa ehkä jopa jatkaa keskeytyneitä opintoja. Hertta innostui asiasta. Matka oli pettymys ja se keskeytyi. Hertta palasi takaisin kotimaahan ja asettui asumaan Raumalle.

Frerdik Aallon sairastuttua Hertta palasi äitinsä pyynnöstä kotiin hoitamaan isäänsä. Isä kuoli alkuvuodesta 1917. Näin ollen, hän ei ehtinyt kokea Suomen itsenäisyyttä.

Hertan sairaus eteni. Äidin ja tyttären välit hankaloituivat entisestään. Hertta joutui sairaalaan useiksi vuosiksi. Hän ei suostunut tapaan äitiään, tätiään eikä ketään muutakaan henkilöä. Äidin kuoltua Hertta tuli pois sairaalasta ja muutti äitinsä eläkepäiviensä aikaiseksi asunnoksi rakennuttamaan taloon Kalantiin, Männäisten koulun välittömään läheisyyteen. Siellä hän eli vaatimatonta, syrjään vetäytynyttä elämää.

Hertta kirjoitti suurimman osan tuotannostaan Kalannissa. Monet runot syntyivät siitä mitä hän näki kotinsa ikkunasta tai pihaltaan sekä kauppamatkalla näkemästään ja kokemastaan. Myös hautausmaa innoitti Herttaa kuten vuoden aikojen vaihtelu. 

Hertta Aalto kuoli 1970.