Leila K. Tuominen

Käyttää taiteilijanimeä Leila Koo.
Kirjailija, kustantaja  
s. 1950 Kalannissa
Asuinpaikka Kalanti
Puh. 02-875156
leila.k.tuominen(ät)kalantias.fi

Tutustu alla oleviin kirjoihin tarkemmin Kirjat osassa.
Kirjat ovat tilattavissa osoitteesta leila.k.tuominen@kalantias.fi

Leila K. Tuomisen julkaisemat 20 kirjaa ovat yhtä lukuunottamatta omakustanteita.
Yhteistyössä Jukka Salosen kanssa on syntynyt 12 kirjaa.
Leila Koo:n kotisivuilla julkaistut kuvat ovat Jukka Salosen kuvaamia, ellei toisin mainita.

- Kustaa Matinpojan suku 1992
- Tammen suku 1993
- Yli-Uudenkartanon suku 1994
- Sukujulkaisuopas 1995
- Ettippäi 1996
- Kuvien kertomaa Kalannista 1997
- Kalannin kirkko I osa 1999
- Kalannin kirkko II osa 2000
- Vakkasuomalaisten pitokokkien parhaita 2002
- Sotalasten ja sotaorpojen kokemuksia 2005
- Aaltoja 2005
- Lounaissatakuntalaisten pitokokkien parhaita 2006
- Hetkiä 2007
- Heijastuksia 2007
- Aika 2008
- Erellenki Ettippäi 2009
- Muistoja 2010
- Kokemäenjoen laakson pitokokkien parhaita 2011
- Muisto elää, Vehmaan rovastikunnan hautausmaiden vanhoja muistomerkkejä 2013
- Vehmaan kirkko, Vehmaan kirkko ja seurakunta kautta aikojen 2016

Lisäksi selvityksiä:

- Antolan tilan historia 1692-1981
- Yli-Uudenkartanon suku 1981
- Kleemolan suvun juuret 1991
- Leila K. Tuomisen juuret 1991
- Sukupolvien ketju von Falkenberg/von Jordan > Tuominen alkaen 1620-luvulta, 1993
- Sukupolvien ketju Melander > Tuominen alkaen 1610-luvulta, 1994
- Rannan suvun sukutaulu 1994

Apurahat ja tunnustukset:

- Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahaston apurahan
- Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiön hallituksen tunnustuksena myöntämän apuraha    
  merkittävästä kotiseututyöstä sekä arvokkaasta työstä Kalannin historian sekä sukujen tutkijana ja
  dokumentoijana
- Uudenkaupungin kaupungin kulttuurilautakunnan myöntämä Vuoden kulttuuriteko kunniakirja
  Vakkasuomalaisten pitokokkien parhaita kirjasta
- Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiön apuraha
- Kutsuttu Suomen Heraldinen Seura ry:n jäseneksi 1992
- Kutsuttu Suomen Kulttuurirahaston kannatusyhdistys ry:n jäseneksi 2002
- Antti-pienoisveistos, Paikallislehtiliiton jäsen, Vakka-Suomen Sanomien jakama patsas. 2011
- Gustaf Lundenin säätiön viiri. 2011
- Suomen Heraldisen Seuran ensimmäisessä vuosikalenterissa (vuoden 2012 kalenteri) esitetään mm. Yli-Uudenkartanon suvun vaakuna. 2011
- Vehmaan seurakunnan viiri. 2016
- Professori Jussi Vikaisen suunnittelema Kivi ja multa on Vehmaan kultaa-mitali. 2016

 

	Leila Koo syntyi Antolan tilan pihapiiriin kuuluvassa Alatuvan pienemmässä kamarissa eräänä kesäyönä kello 0.40. Alatupa oli alkuaan Leila Koo:n äidin isän vanhempien syykinti (eläkepäivien) asunto. Kiertävän maalarin työ 1930-luvulta, jonka kuvannut Jukka Salonen.
	Leila Kyllikki kastettiin 27.8.1950. Kasteen toimitti Kalannin kirkkoherra, rovasti Juho Heininen. Äitiä hymyilyttää vaikka tytär kiljuu täyttäkurkkua. Kuva Tauno V. Karttunen.
	Isovanhempani Arvi ja Hilma Antola (myös kummini) sekä Minna ja Albert Tuominen. Kuva Tauno V. Karttunen.
	Tiedätkö ketään muuta joka jo yksi vuotiaana olisi kävellyt kenkänsä pohjat puhki? Kuva valokuvaamo Iiris.
	Kesällä 1952 "naimiskukkia" nyppimässä: "Tänä vua, tula vua, joskus, ei koska." Kuva Urpo Kiistala.
	Kesällä 1953. "Äidin kasvimaalla raparperin alla ..." Kuva Urpo Kiistala.
	Kesällä 1960 äitini Raili ja pikkuveljeni Hannes. Kuva Urpo Kiistala.
	Kesällä 1964 isosisko ja pikkuveli. Kuva valokuvaamo Iiris.
	8.5.1966 konfirmatio päivänäni. Kuva valokuvaamo Iiris.
	1975. Isosisko on jo pikkuveljeä pienempi. Kuva Pirkko Ranta.
	Keväällä 1979 Antolan puutarhassa näkyvät jo käsieni jäljet. Kivi jolla istun on sama, kuin äidin kasvimaalla kuvassakin. Kuva Pirkko Ranta.
	Kesällä 1992 otetussa kuvassa näkyy puiden lomasta syntymäkotini Antolan Alatupa.
	Kevätsesonki kalliopuutarhassa 1996. Kuva Raimo Vehanti.
	Ensimmäisen mopoautoni "koppimopon", Amigan ostin 2.4.1996 Kaskisista. Se oli Vakka-Suomen ensimmäinen mopoauto ja Suomen 11. sellainen. Hannes oli ajo-opettajani. Ensimmäinen vastaantulija oli Matti Tättilä autollaan Kappelintiellä. Selvisimme törmäämättä, mutta Matin ilme oli järkyttynyt. Koskaan en ole nauranut niin paljoa, kun koppimopolla ensimmäisenä kesänä ajaessani vastaan tulioiden ilmeitä nähdessäni. Sinä kesänä tarvitsin kaikki ne naurut menneen syksyn, talven ja kesään kokemuksien jälkeen. Monet lähtivät jouksemaan perässä, varsinkin aikuiset miehet. Uudessakaupungissa pysäköidessäni miehet polvistuivat "koppimopon" eteen tutkimaan, onko siellä tosiaan yksi pyörä. Amiga alkoi äkseerata ja vaidoin sen nelipyöräiseen mopoautoon. Jälkeenpäin olen harmitellut miksen lahjoittanut Amigaa Uudenkaupungin Automuseoon. Kauas ei Amiga ole minusta joutunut. Siihen on vaihdettu uusi moottori ja se on edelleen ajokunnossa. Toivottavasti nykyinen omistaja lahjoittaa Amigan ko. museoon. Kuva Raimo Vehanti.
	Leila Koo Jukka Salosen assistenttina Pyhämaan hautausmaalla. Menossa Vehmaan rovastikunnan hautausmaiden vanhoista muistomerkeistä kertovan teoksen valokuvien kuvaaminen.